Tyytyväisyys ei tapa kehitystä
Tyytyväisyys tappaa kehityksen, väittävät monet. Sehän ei ole totta. Ei tyytyväisyys tapa kehitystä – vaan ylimielisyys ja tyytyväisyyteen jämähtäminen.
Tyytyväisyys ja kehitys eivät ole toistensa vihollisia. Itse asiassa ilo innostumisesta ja sen aiheuttama tyytyväisyys on tehokas oppimisen polttoaine. Kun ihminen huomaa onnistuneensa, siitä seuraa uskoa omiin kykyihin, motivaatiota jatkaa ja halua oppia lisää. Onnistumisia pitää juhlia. Taputa itseäsi olalle, kun menee hyvin.
Se, mihin otsikon sanonta yrittää viitata, on oikeastaan pysähtynyt tyytyväisyys. Eli tila, jossa ajatellaan, että nyt ollaan päätepysäkillä. Enää ei tarvitse edes yrittää parantaa vahvuuksia ja korjata virheitä. Tämä riittää.
Siitä on lyhyt matka ylimielisyyteen. Se on vaarallista, koska siihen liittyy muiden vähättelyä ja usko omaan ylivertaisuuteen.
Moni sekoittaa itseluottamuksen ja ylimielisyyden toisiinsa. Itseluottamus on realistista luottamusta omaan tekemiseen. Ylimielisyys on vääristynyttä uskoa omaan paremmuuteen suhteessa muihin.
Itseluottamus jättää oven auki kehittymiselle. Ylimielisyys sulkee sen. Itseensä terveellä tavalla luottavainen ihminen ei ”häviä” mitään, vaikka joku muu olisi parempi jossakin. Hän pystyy ottamaan palautetta vastaan ilman, että identiteetti romahtaa. Ylimielinen sen sijaan torjuu, selittää tai vähättelee palautetta.
Itseluottamus rakentuu osaamisesta, kokemuksesta ja itsensä tuntemisesta. Ylimielisyys ja varsinkin röyhkeä käytös peittävät epävarmuutta. Tuleeko ketään sellaista tyyppiä mieleesi?
