Hammashoitajan psykologinen turvallisuus
Psykologinen turvallisuus ei ole temppurata tahi jatkuvaa kivakivaa. Se on sitä, että uskaltaa ja haluaa avata suunsa silloin, kun siitä olisi hyötyä.
Konkreettisesti koin tämän hammaslääkärissä alkuvuodesta. Menossa oli ihan peruspaikkaus. Hammaslääkäri poraa ja laittaa paikan. Sen korkeutta mitatakseen laittaa jonkin sortin paperin hampaitten väliin ja käskee purra. Ei tullut jälkeä lainkaan. Hän käskee jurskauttelemaan ”oikein kunnolla”. Ja minä jurskauttelin, kieli hampaitten välissä. Kieleni oli puudutteesta turtana, en tuntenut mitään. Jäi komeat puremajäljet.
Olisiko hammashoitajan pitänyt huomata? Näin uskoisin. Jos hän huomasi, että kieli on hampaitten välissä, miksi hän ei sanonut mitään? Kävikö niin, että hierarkia esti?
Kuinka monta kertaa sinulle on käynyt samoin? Et ota tärkeää asiaa puheeksi, vaikka syytä olisi ja mieli tekisi? On parempi vaieta?
