Kehonkieli ei ole niin tärkeä kuin moni luulee
Väite, että viestinnässä vain seitsemän prosenttia on sanoja, perustuu Albert Mehrabianin tutkimuksiin 1960-luvulla: 7 % viestistä välittyy sanojen kautta, 38 % äänensävyllä ja 55 % kehonkielellä.
Albert Mehrabian on itse kommentoinut, että hänen prosenttilukunsa on usein ymmärretty väärin ja ylitulkittu. Hänen tutkimuksensa koski vain tunteiden ja asenteiden ilmaisua kasvokkain eikä se ole yleispätevä sääntö kaikelle viestinnälle.
Ikävä kyllä moni on jumittunut noihin prosenttilukuihin. Ajatelkaapa, jos nuo prosentit pätisivät kaikkeen viestintään? Kieliäkään ei tarvitsisi opiskella! Mulle riittäisi 93 prosentin ymmärrys Pariisin baarissa.
Yleisesti voi sanoa, että jos puhujan kehonkieli ja äänensävy ovat ristiriidassa sanojen kanssa, sanat häviävät. Jos pomo sanoo ”ootte huikeita tyyppejä” välinpitämättömällä äänellä ja katse lattiassa, kukaan ei usko. Kaikkien viestinnän osa-alueiden pitää osoittaa samaan suuntaan.
Kehonkielenkin voi tulkita väärin. Mitä ajattelen osallistujasta, joka istuu kädet ristissä? Ei kuuntele! Entä jos hänellä onkin kylmä. Moni sanoo tuon olevan erinomainen kuunteluasento.
