”Katotaan se leikkaus nyt ensin”
Kymmenen vuotta sitten olin menossa lonkkaleikkaukseen. Tulossa oli mittava kahdeksan tunnin operaatio, jossa molempiin lonkkiin asennettaisiin keinonivelet.
Olin tavannut Minnan reilut vuotta aiemmin. Tuumasin, että leikkauksen aikana olisi mukava miettiä yhteistä retkeä. Viikkoa ennen operaatiota vein ideani Minnalle. Hän oli tiskaamassa kattilaa, kun kysyin: ”Mitäs jos tilattaisiin matka Kuubaan?”
Sain vastaukseksi hiljaisuutta. Pian monotoninen ääni lausui kohtalokkaat sanat: ”Katotaan se leikkaus nyt ensin”. Vastaava kohtaus toistuu monessa kodissa ja työpaikoilla. Joku tuo innokkaana uuden idean ja toinen ampuu sen heti alas. Tuliko meille riita? Ei tullut. Aloimme nauraa.
Minna on työnohjaaja-terapeutti ja äärimmäisen asiakeskeinen introvertti. Jo heti suhteemme alussa huomasimme olevamme hyvin erilaisia. Toisella on ei-aina-loppuun-asti-vietyjä ideoita, toinen pohtii rauhassa riskit ja seuraukset. Me emme voisi olla yhdessä, jos emme näitä toistemme eroja ymmärtäisi ja hyväksyisi.
Reilut puoli vuotta leikkauksen jälkeen kävimme Kuubassa. Siellä heitin ilmoille ajatuksen, että ehkä viiden vuoden aikana voisimme muuttaa yhteen asumaan. Niinhän siinä kävi, että yhteisen kodin ostimme jo kuukauden kuluttua matkasta. Siinä asumme edelleen.
