Kun työpaikasta tulee terapiaryhmä – kuka johtaa työn tekemistä?

Työviikko alkoi kahden tunnin “fiiliskierroksella”. Jokainen kertoi vuorollaan, miltä tuntuu aloittaa työviikko. Miltä elämä maistuu juuri nyt? Jos ilmassa oli huolia, kuten usein oli, siitä seurasi ahdistuskilpailu, jossa äänekkäimmät tunteet voittivat.

Yhteiset palaverit viikon keskellä alkoivat tunteiden käsittelyllä. Kun yksi aloitti, toinen jatkoi. Vaikealta tuntuvat työtehtävät haluttiin jättää tekemättä, koska jo niiden ajattelu toi pahan mielen. Hups, mites se tunti vierähti eikä asialistaa ole vielä edes kunnolla aloitettu?

Yhä useammassa organisaatiossa hyvä tarkoitus on karannut käsistä. On käyty kurssit ja valmennukset. On haluttu olla inhimillisiä, kuuntelevia ja turvallisia. Samalla on tehty kohtalokas virhe: tunteiden käsittelystä on tullut tärkeämpää kuin itse työn tekemisestä.

Esihenkilö, tämä on sinun vastuullasi. Ei ole hyvää kulttuuria, jos tiimissä käytetään viikoittain tunteja aikaa siihen, että jokainen purkaa omaa oloaan. Se on johtamisen puutetta. Työpaikka ja sen tiimikokoukset eivät ole omien tarpeiden ohjaamaa tunnevellontaa varten. Asioista pitää puhua, mutta kohtuus kaikessa. Oikein tiukoissa elämäntilanteissa kukin voi itsekseen etsiytyä keskusteluavun pariin.

Tunteet ovat totta, mutta niiden perusta voi olla väärä. Pieni lapsi voi pelätä sängyn alla asuvaa mörköä. Pelko on totta, mutta mörkö ei. Tämä koskee myös aikuisia, moni teistäkin turhaan pelkää esimerkiksi esiintymistilanteita.

Esihenkilö, joka ei uskalla asettaa tunnevellontaan rajoja, päätyy mahdollistamaan tilanteen, jossa työaika valuu tehottomuuteen, vaikeat tunteet alkavat ruokkia toisiaan, työn fokus katoaa ja lopulta koko tiimi voi huonommin. Jos tulostavoitteet jäävät saavuttamatta, voi tiimin olemassaolo olla uhattuna. Samoin pomon omakin työpaikka.

Jatkuva tunteiden vatvominen ei helpota oloa. Se usein vahvistaa sitä eikä huoli helpotu. Kaikki tunteet ovat sallittuja eikä niitä voi estääkään, mutta niitä ei tarvitse eikä kannata koko ajan kantaa toisten tietoon. Tunteet tarttuvat.

Tunneäly ei tarkoita, että:

· jokainen tunne kuuluu purkaa koko tiimille

· jokainen tunne ansaitsee yhteistä käsittelyaikaa

· tunne saa ohjata päätöksiä tai työn priorisointia

Aikuisten työyhteisö ei tarkoita sitä, että kaikki sanovat kaiken ääneen. Se tarkoittaa sitä, että jokainen osaa säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Hyvässä tiimissä ikävältä tuntuvia tunteita ei kielletä, mutta niille on oma paikkansa ja käsittelytapansa. Tunteita joka tapauksessa tulee ja menee kuin pilviä taivaalla. Miksi jokaiseen pilveen tulisi tarttua? Hyvässä tiimissä esihenkilö tarvittaessa ohjaa keskustelua takaisin työhön, silti kukaan ei jää yksin.

Pomot huomio! Jos käytätte joka viikko yhteistä palaveriaikaa tunteiden käsittelyyn ja ehkäpä jäätte jopa jumiin samoihin tunnetiloihin, kysy itseltäsi: Auttaako tämä meitä tekemään työmme paremmin – vai välttelemmekö me itse työtä?

Pystytkö hoitamaan asiat oikeille raiteille, vai tarvitsetko tukea? En ole työnohjaaja, mutta heiltä sitä saa, tukea ja apua nimittäin. Sitä kannattaa hakea ennen kuin asiat ovat liian pahasti solmussa.