Rohkeus on yliarvostettua

Rohkeudesta kohkataan jatkuvasti. Lainasin otsikon Juho Nenosen nerokkaista kirjoituksista. Rohkeus nimittäin todellakin on yliarvostettua.

Sosiaalinen rohkeus viittaa kykyyn toimia rohkeasti sosiaalisissa tilanteissa erityisesti silloin, kun jännittää ja on epävarma. Rohkea ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja kertoo omia mielipiteitään kuunnellen myös muita. Sen sijaan röyhkeys ei ole rohkeutta. Se on huonoa käytöstä.

Rohkeus ei ole tavoitetila vaan välivaihe. Kuinka paljon rohkeutta tarvitset käydäksesi lähikaupassa? Jos tarvitset banaaninostoon erikseen rohkeutta, on jotakin pielessä. Tällöin kestävä ratkaisu ei olekaan rohkeuden lisääminen, vaan rohkeuden tarvitsemisen juurisyyn poistaminen.

Sama pätee työelämässä. Miksi tarvitset rohkeutta, että voit sanoa mielipiteesi tiimin kokouksessa? Miksi tarvitset rohkeutta, että voit soittaa asiakkaalle? Ovatko pelkosi aiheellisia vai perustuvatko ne pelkkiin oletuksiin? Älä usko kaikkia ajatuksiasi. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Mikä on todennäköisyys, että niin käy? Olisiko se sittenkään niin paha?

Jos työpaikalla keskitytään rohkeuden kasvattamiseen, voivat rohkeuden tarvitsemisen syyt jäädä piiloon ja korjaamatta. Tämän ja kymmeniä muita viisasteluja löydät minun ja Minna Oulasmaan kirjoittamasta kirjasta ”Työelämän pärjäämiskirja” (Alma 2024).