Aurinkotuolien varaaminen on sallittua, vaikka se on kiellettyä

Pari vuotta sitten olimme ensimmäisen kerran vaihtamassa vuotta Lanzarotella. Kun iltapäivällä saavuimme, ujoina katselimme uima-allasalueen lukuisia kieltokylttejä ja -tarroja: ”Onpa jämäkkää, täällä ei makuupaikkoja varailla”. Meillä oli kokemusta siitä, kuinka eräällä matkalla paikkavaraajana toimineet pyyhkeet oli haettava kellarista.

Seuraavana aamuna kävelimme allasalueen halki aamupalalle. Mitä ihmettä? Parhaat paikat oli varattu. Opimme päivän aikana, ettei henkilökunta koske pyyheisiin.

Seuraavana aamuna olimme viisaampia. Varasimme omat paikat eikä meidän koskaan tarvinnut pyyhkeitä kellarista hakea. Naureskelimme tuoreille tulijoille, jotka vähän tiesivät.

Mikä on tarinan opetus? Firman arvot ja pelisäännöt ovat vain sanahelinää, jos niiden mukaan ei eletä. Kokeneemmat tekijät tietävät, miten toimia, jos yhteisölle on annettu ohjeita ja sääntöjä vain näön vuoksi. Jos epäkohtiin ei puututa, kieltoja uhmaavasta toiminnasta tulee normikäytäntö.

Sama pätee arvoihin. Mitä ne tarkoittavat? Iskulauseita netissä vai oikeaa työelämää?