Palaute vai kirjallinen varoitus?
Palaute on varhaisin puuttumisen malli. Epäuskoisena luin LinkedIn-postausta, jossa kerrottiin, että työntekijälle oli annettu varoituslappu kouraan. Hänen kanssaan ei ollut lainkaan keskusteltu siitä, mikä oli mennyt pieleen. Oli kuulemma helpompi antaa varoitus, kuin kohdata ihminen.
On muuten huonoa johtamista tämä. Kun yhteisön palautekulttuuri on kunnossa, voidaan asioista keskustella jo siinä vaiheessa, kun korjattavaa ilmenee. Varoitus on aina jämerä toimenpide ja sisältää kosolti juridiikkaa. Asioista keskusteleminen on teknisesti helppoa, mutta joillekin se voi olla henkisesti vaikeaa.
Eräällä asiakkaalla työsuhde purettiin koeajalla. Lähtemään joutunut kysyi syytä. Kukaan ei oikein tiennyt. Huomattiin, jotta perehdytys oli mennyt pieleen eivätkä työkaverit ottaneet asiakseen hänelle kertoa, miten heillä töitä tehdään. Pomollakaan ei ollut aikaa.
Ikävä kohtalo potkitulla, kun ei lainkaan saanut palautetta. Tai no, työsuhteen purkaminen koeajalla, olihan sekin eräänlainen palaute.
Laittakaa palautekulttuurinne kuntoon. Se ei muutu yhdessä yössä eikä edes viikossa, tuskin vuodessa. Olisi varmaan kannattanut aloittaa jo viisi vuotta sitten. Toivottavasti et ajattele samalla tavalla viiden vuoden päästä.
