Kun tsemppi ei riitä
Meitä on opetettu uskomaan, että asenne ratkaisee. Ikävä kyllä työelämässä tämä ei ole totta, sillä myös osaamista tarvitaan. Jos se puuttuu, tsemppaaminen muuttuu sähläämiseksi. Kun tulosta ei tule, syyllistäminen alkaa ja uupuminen uhkaa. Asenne ratkaisee silloin, kun osaamista tarvitaan vähän tai on kaksi melko tasaväkistä osaajaa kilpailla.
Otetaan esimerkiksi pomo, joka “yrittää parhaansa”, mutta ei osaa lainkaan valmentaa tahi antaa palautetta. Kuinka kauan urheiluvalmentaja saa pitää pestinsä, jos hän vain hokee tsemppilauseita?
Mites myyjä, joka on energinen, mutta ei ole valmistautunut eikä hallitse kysymystekniikkaa? Häneltä ei puutu asennetta. Häneltä puuttuu taito. Minut kutsui viime viikolla Teamsiin myyjä, jolla varmasti oli asenne kohdallaan, mutta ei mitään neuvotteluosaamista. Koimme hyvin kiusalliset minuutit.
Tsemppiä korostetaan, koska ei uskalleta tunnustaa, että ei osata. Onko reilua vaatia parempaa tulosta ja asennetta, jos ei ole riittävästi opetettu taitoa?
”Meillä menee nyt huonosti. Otetaan pintajulkkis luennoimaan asenteesta, niin kaikki muuttuu!” Luento olisi varmasti kiva ja moni on tyytyväinen, että saa sen hetken olla pois muista töistä. Mutta oliko siitä hyötyä?
Kakasta ei tule timanttia, vaikka kuinka painetta lisättäisiin!
